Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen kotia etsivät eläimet löytyvät nykyään täältä:

https://kodittomat.info/

Käypä kurkaamassa, jos olet vakavasti harkinnut uutta perheenjäsentä. 

Täältä löydät tukea pohdintaasi, onko nyt oikea hetki eläimen hankinnalle:

http://oulunesy.blogspot.com/2013/08/mita-lemmikin-ottamista-harkitsevan.html

Kakarakaksikko kotia vailla!

FÖRBI JA JONNE ovat löytäneet kodin

Tämä kissakaksikko on viime kesän pentuja. Elämän alku on ollut kivikkoinen (ja vähän kakkainenkin..) mutta naperot ovat ottaneet kovan bulkkikauden ja kuroneet itsensä leikkautuskuntoon. Kummatkin on vastikään leikkautettu, rokotukset, madotukset, sirutukset ja verikokeet ovat kaikki hansk.. tassussa!

Förbi on kaksikosta tummempinassuinen, pienempi, mutta sitäkin topakampi pikkuneiti. Se pinkoo kiipeilytelinettä ylös ja alas ja noutaa huiskulelua sillä aikaa kun velipoika vasta aikoo. Förbin paras kaveri on isoveli Jonne, jonka kanssa se luovutetaan samaan kotiin, koska ovat toisiinsa niin kiintyneet.

Jonne on Förbiä pulleampi, leppoisa nuorimies, jonka ruokakupin kokoa pitää alkaa leikkautuksen jälkeen pienentää, ettei kissa muutu hylkeeksi. Kummatkin kissat ovat hellyydenkipeitä, pikkulapsiin tottuneita ja erittäin seurallisia. Unelmakaksikko!

Vähemmän villi Villi-kissa :D

Kiltti 5-vuotias kollikissa Villi on löytänyt kodin

Uudessa kodissa Villi voi vaikuttaa aluksi hieman aralta, mutta melko nopeasti tottuu uuteen ympäristöön. Vieraisiin suhtautuu yleensä melko uteliaasti ja tuleekin usein pian tekemään tuttavuutta uusienkin ihmisten kanssa. Sylissäolo on Villistä melko nynnyä hommaa, mutta halutessaan tulee kyllä vierelle puskemaan ja nauttimaan silityksistä ja rapsutuksista. 

Villi on elänyt ikänsä melko hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä eikä se ole tottunut lapsiin. Edellisessä kodissaan se on tottunut ulkoilemaan valjaissa. Se on myös erittäin näppärä löytämään lemmikki-ihmisensä herkkukätköt, joten namit kannattaa pitää kassakaapissa..

  

Santtu

Muhkea Santtu on nykyään esyn maskotti, eikä etsi kotia.
Eläkepäivät kuluvat lempeän sijaiskodin hyvässä hoidossa <3

Santtu on jo ikämies, 17-vuotias. Sillä on miehen tavat ja miehen olemus. Santulla on painoa pönäkät 6kg ja naamaa millä puskea. Alun ujouden jälkeen Santtu osaa hakea paikkansa ihmisen läheltä ja olla rakastettava jokaisella kilollaan.

Santtu on tullut Esylle kodista, jossa sitä ei osattu hoitaa kissan vaatimalla tavalla. Sitä lienee ruokitun virheellisesti jo vuosia ja tällä on mahdollisesti saatu aikaan myös terveydellistä vahinkoa. Eläinlääkärin tarkistuksessa Santulta löydettiin munuaisten vajaatoiminta, joka toisaalta on yksi melko yleinen vanhenevan kissan vaiva.

Santtu on leikattu, eläinlääkärin tarkistama, sirutettu ja madotettu, FIV- ja FeLV-testattu ja negatiiviseksi todettu. Santtu sairastaa munuaisten vajaatoimintaa, jota hoidetaan lääkityksellä ja ruokavaliolla.

O

Luonto tarjoaa linnunpoikaselle parhaat eväät

Ihmisen tarjoama ruoka voi koitua linnunpoikasten kohtaloksi. Kesällä myös sairaudet leviävät ruokintapaikoilla tehokkaasti ja saattavat vaarantaa aikuisetkin linnut.

Linnunpoikaset tarvitsevat kasvaakseen monipuolista ravintoa, jota löytyy kesällä runsaasti luonnosta. Lintujen kesäruokintaa tulisikin välttää, sillä siitä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä.

”Leipä, vilja, pähkinät ja muu hiilihydraattipitoinen ruoka eivät sovi poikasten ravinnoksi, sillä ne eivät sisällä riittävästi poikasten tarvitsemia vitamiineja, hivenaineita ja proteiineja. Tämä voi aiheuttaa poikasille kehityshäiriöitä ja lisätä poikasten kuolleisuutta”, kertoo Esa Aalto Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä.

Ruokintapaikkojen tarjoama helppo eväs kuitenkin houkuttelee emoja poikasineen. Vääränlaisen ravinnon lisäksi linnut voivat saada ruokintapaikoilta myös loisia ja bakteereja. Aikuiset linnut ovat vastustuskykyisempiä, mutta poikaset sairastuvat helposti.

”Eräs viime vuosina ruokintapaikoilla levinnyt tauti on peippolinnuille ja sirkuille kohtalokas Trichomonas-alkueläimen aiheuttama kurkkutauti. Tauti tappoi muun muassa Oulussa parissa vuodessa poikasten lisäksi myös suurimman osan aikuisista viherpeipoista”, Aalto sanoo.

Talvellakin huolehdittava siisteydestä

Ruokinnan rajoittaminen talvikauteen vähentää tautien leviämistä ruokintapaikoilla.

”Trichomonas ja useimmat muut taudit kuolevat pakkasessa, joten ruokinta on sopivaa aloittaa pakkasten tultua ja lopettaa kun lumet sulavat ja muuttolinnut palaavat”, Aalto toteaa.

Talvellakin ruokintapaikan siisteydestä on kuitenkin syytä huolehtia, sillä esimerkiksi lintujen salmonella leviää lintulaudalle ja maahan levitetyn ruuan kautta. Lisäksi maaruokinta voi houkutella paikalle rottia.  Suositeltavaa on käyttää ruokinta-automaattia, joka pitää kuokkavieraat loitolla ja estää lintuja ulostamasta ruuan joukkoon.

Aallon mukaan ruokinta voi houkutella lintuja jäämään Suomeen talveksi, mutta useimmat talvelle arat lajit lähtevät syysmuutolle joka tapauksessa ennen talven tuloa.

”Sen sijaan osittaismuuttajat saattavat ruokinnan takia jättää muuttomatkan väliin, jos ruokaa on hyvin tarjolla. Esimerkiksi varikset, viherpeipot, sinisorsat ja jopa talitiaiset muuttaisivat talveksi etelään ilman ihmisen tarjoamaa ruokaa”, Aalto kertoo.

Talviruokinnasta on sekä haittaa että hyötyä

Lintujen talviruokinta tuottaa iloa sekä linnuille että niiden touhuja seuraavalle ruokkijalle. Ruokinta auttaa monia lintuja selviämään raskaasta talvesta, mutta toisaalta se vääristää myös kesäistä linnustoa.

”Monet lajit ovat runsastuneet talviruokinnan takia ja kilpailevat kesäisin samoista pesäpaikoista muuttolintujen kanssa. Lisäksi talvisin hyvin ruokitut varislinnut kasvattavat keväällä isot poikueet, joita ne osittain ruokkivat muiden lintujen munilla ja poikasilla. Luonnossa melkein kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin lintujen ruokintakin”, Aalto toteaa.

Kesällä lintuja voi tarkkailla ruokkimattakin. Lintuharrastuksen alkuun pääsee esimerkiksi lähtemällä linturetkelle tai asentamalla linnunpönttöjä pihapuihin.

”Lintujen puuhia on helppo seurata, kun vain malttaa olla hiljaa, etteivät linnut säiky. Kesällä  pihaan voi asettaa linnuille matalia kylpyaltaita, joihin sitten tulevat kylpemään monenlaiset pienet ja isommatkin linnut”, Aalto vinkkaa.

Kissat kiittävät joulukeräyksen järjestäjiä

Oulun seudun Eläinsuojeluyhdistys haluaa lämpimästi kiittää kaikista joululahjoista ja vuodenvaihteen ruokalahjoituksista. Viime aikoina lahjoituksia on tullut runsaasti ja kissat ovat syvästi kiitollisia. Tämän postauksen kuvissa Nipa, Vili ja Fiona nauttivat ja hämmästelevät ruokia :)

  

 

Nipa hämmästelemässä ruokia

                               

Kissat kiittävät ruokalahjoituksista!

Maanantaina päivystimme toimistolla vastaanottamassa lahjoitusruokia, joita uusimmat sijaiskoteihin tulleet säälittävän huonokuntoiset kissat hartaasti pyysivät Facebookissa kiertäneessä kuvassa. Ennen näiden kuvien ottamista autollinen ruokaa oli jo pakattu menemään suoraan sijaiskoteihin, joten kaikesta voinee päätellä keräyksen olleen jymymenestys. Ruuan lisäksi saimme myös matolääkkeitä ja vitamiineja, jotka tulevat suureen tarpeeseen. Valtavan iso kiitos kaikille lahjoittajille! Tämän postauksen kuvissa Aino, Aiko, Vili ja Aatu käyvät käsiksi saaliiseen. :)

Oulun ESYn jäsenlehti on ilmestynyt!

Voit lukea lehden pdf-muodossa TÄÄLLÄ joko suoraa Microsoft Word Web Appissa, tai ladata sen omalle koneellesi, jolloin sivut näkyvät tarkempina.

Mitä lemmikin ottamista harkitsevan tulisi kysyä itseltään

• Miksi haluat lemmikin?
• Miksi haluat juuri tämän kyseisen eläimen?
• Mitä tietoa olet jo hankkinut eläinlajin ruokinnasta, hoidosta ja terveydenhoidosta? Mistä olet hankkinut tietoa? Koetko että tietoa on riittävästi?
• Onko koko perhe eläimen hankkimisen kannalla?
• Onko päätetty, kuka perheessä on vastuussa eläimen hoidosta?
• Onko perheessä lapsia? Jos, minkä ikäisiä? Miten on varauduttu siihen, että perheeseen tulee lapsia? Oletko miettinyt, miten voimavarat riittävät sekä eläimen että lasten hoitoon?
• Oletko tehnyt eläintä varten varasuunnitelman myös elämäntilanteen yhtäkkisten muutosten varalle (esim. lapsen syntyminen, opiskelujen loppuminen, muutto, avioero, työpaikka ulkomailla)? Mihin eläin joutuisi muutostilanteissa?
• Oletko hankkinut tietoa kyseisen eläinlajin hoidon kustannuksista ja oletko varautunut äkillisiin kustannuksiin, joita saattaa tulla esim. eläimen sairastuessa tai rikkoessa kodin irtaimistoa?
• Tiedätkö, mistä eläimelle löytyy kyseisen eläinlajin hoitoon perehtynyt eläinlääkäri?
• Osaatko täyttää valitsemasi eläinlajin vaatimukset (virikkeet, liikunta, mahdollinen harrastaminen eläimen kanssa)? Miten eläimen ulkoilumahdollisuudet on järjestetty (kissan tapauksessa mahdollinen ulkotarha/ulkoilu taluttimen kanssa, kuka lenkittää koiran ja montako kertaa päivässä)?
• Oletko henkisesti varautunut karvoihin ja hampaanjälkiin asunnossasi? Onko koti ja piha ”eläinsuojattu” ennen eläimen ottamista (tarvittaessa verkotettu parveke, rakennettu aitaus tai muuten pidetty huoli, että eläin ei pääse tekemään tuhojaan tai satuttamaan itseään)?
• Oletko pohtinut, miten hoidat loma-ajat? Kuka hoitaa lemmikkiä ja missä (hoitaja omaan kotiin vai lemmikki maksulliseen hoitolaan)?
• Onko perheessäsi taipumusta allergiaan ja onko allergiat kartoitettu etukäteen?
• Onko perheessäsi jo muita lemmikkejä? Oletko suunnitellut, miten vanhat ja uudet lemmikit tutustutetaan toisiinsa? Entä jos eläimet ovat eri lajia? Voivatko ne tottua toisiinsa ja voiko niistä olla seuraa toisilleen?
• Kuinka pitkiä aikoja eläin joutuu olemaan yksin kotona?
• Oletko jo hankkinut kaikki tarvikkeet eläimelle?
• Oletko varautunut mahdollisiin ongelmiin eläimen käytöksessä tai rutiineissa (kodinvaihtajaeläinten kohdalla ongelmia saattaa tulla pitkänkin ajan kuluttua)?
• Miten aiot toimia, mikäli joudut luopumaan eläimestä?

Varaudu vastaamaan samanlaisiin kysymyksiin myös tullessasi katsomaan eläintä sijaiskotiin.

Luopumisen vaikeus

Sijaiskodin elämään kuuluu olennaisesti luopuminen. Lyhytaikaisenkin hoidokin lähtö voi ottaa yllättävän koville. Kun kaksi viikkoa sängyn alla piilotellut katti eräänä aamuna tulee taputtelemaan tassulla naamaa tai 30 kiloinen koiranretale yrittää ahtautua syliisi, jotain liikahtaa sydämessä. Ja se liikahdus saa sijaiskodin tuntumaan niin kovin tyhjältä eron hetkellä.

Tavallaan sijaislemmikin lähtö on helpottavaa, pääseehän eläin loppuelämänsä kotiin, oli se koti sitten uusi tai vanha. Omaakin elämää se helpottaa, kun ei tarvitse siivota oksennusta matolta tai suunnitella omia menojaan hoidokin mukaan – ainakaan hetkeen. Kodin löytyminen yhdelle eläjälle mahdollistaa jonkin toisen eläimen auttamisen.

Joskus luopuminen osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi ja sijaiskodiksi ryhtyessä tähänkin kannattaa varautua. Meillekin on kotiutunut kaksi hoidokkia, joista emme ehkä itsekkäistä syistä halunneet päästää irti. Mutta ainakaan koti ei ole tyhjä.