"Minun tai oikeastaan meidän tie sijaiskotitoimintaan lähti kun näin lehtileikkeen, jossa kerrottiin Oulun esyn ja sijaiskotien toiminnasta. Olin muutaman vuoden sisään joutunut luopumaan omista lemmikeistäni, ensin 12-vuotiaasta koirastani ja sitten 17-vuotiaasta kissastani, ja elämästä tuntui puuttuvan jotain. Omaa lemmikkiä en halunnut, koska se luopumisen tuska omalla kohdallani oli kummallakin kerralla musertava. Tuumin, että sijaiskoti toiminta olisi meille hyvä juttu. Myös perheemme lapset, joiden elämässä oli aina ollut lemmikki, innostuivat eläinsuojelutyöstä. Aikaisempaa kokemusta rescue-toiminnasta meillä ei ollut.
Otin yhteyttä Oulun eläinsuojeluyhdistykseen sähköpostitse. Meille kotiin tuli sijaiskotivastaava kertomaan toiminnasta ja tutustumaan samalla meihin. Ja niin alkoi meidän tarina sijaiskotina.
Koen toiminnan helpoksi. En ole yksin tässä touhussa, vaan tukea tulee sijaiskotivastaavilta sekä muista sijaiskodeista. Sijaiskotien kesken jaamme eläimiin liittyvät ilot ja surut. Meidän kohdalla ei ole vielä haasteita tullut vastaan tai ainakaan mitään mistä ei oltais selvitty. Toiminta on ollut mielestäni todella helppoa ja aina tarvittaessa ollaan saatu apua nopeasti.
Mitä sanoisin ihmiselle joka pohtii sijaiskodiksi ryhtymistä? Tässä ei menetä mitään, sijaiskotina oleminen on tehty todella helpoksi. Ainakin meille tämä sijaiskotina oleminen on tuonut paljon iloa, meillä koko perhe on todella eläinrakasta porukkaa (meillä jokaisen eläimen toinen nimi on mussukka). Toiminnasta voi pitää taukoja/lomaa oman elämäntilanteen mukaan."
Kuvassa sijaiskodin kissoja: oranssivalkoinen Figaro, lyhytkarvainen Helmi ja pitkäkarvainen Mort, joista viimeisin sai myös ikioman kodin samaisesta sijaiskodista. 💕