Sijaiskotitarina: Veela-koira

Kaipaamme yhä lisää koirasijaiskoteja riveihimme, ja erityisesti sellaisia koteja, joihin voisi sijoittaa jollain tavalla haastavia koiria. Haasteita voi olla esim. eroahdistuksessa (ääntely/tuhot), arkuutta, remmirähjäystä, tai muuta vastaavaa. Tässä erään koirasijaiskodin tarina aran koiran kanssa, jolla sisäsiisteyskään ei ollut saapuessa hanskassa: 

“Minä olin ollut paljon koirien kanssa ja yhdessä puolisoni kanssa olimme hoitaneet usein hänen äitinsä koiraa. Olemme toimineet pitkään Oulun esyn sijaiskotina ja sitä kautta kotonamme on useita kertoja ollut koiria erilaisista lähtökohdista. Omaa koiraa meillä ei kuitenkaan ollut koskaan ollut. Haastavien koirien kokemuksemme rajautui lähinnä hieman eroahdistuneisiin tai arahkoihin koiriin.

Veelan haasteina oli eristyneissä olosuhteissa eläminen, eli luultavasti Veela oli elänyt koko elämänsä sisällä, pääsemättä ulos. Tämä näkyi etenkin ulkona kaiken hallitsemattomana pelkäämisenä. Ensimmäisinä viikkoina jopa tuuli oli liian jännittävää ja sai Veelan jähmettymään paikoilleen. Myös keväinen lintujen laulu oli pienelle koiralle liikaa. Kaikki tarpeet tehtiin myös tottumuksesta sisälle. 

Alkuun Veelalle aidattiin pihasta pieni kaistale, jossa oleilimme ja totuttelimme maailman ääniin. Omalta pihalta oli kuitenkin valtavan jännittävää poistua ja muutaman metrin jälkeen piti paniikissa päästä takaisin kotiin. 

Etsimme Veelalle rohkaisevaa koirakaveria kyläilemään, olihan Veela muihin koiriin tottunut, ja löysimmekin rauhallisen koiran naapurustosta ja saimme hänet käymään pihallamme. Veela otti välittömästi kaverista mallia ja lähti perässä kävelemään pihan ulkopuolelle. Se oli käänteentekevää, ja sen jälkeen ulkoilimme, joskin vielä pitkään jännittyneissä tunnelmissa, mutta kodin ulkopuolella. 

Meitä hoitajia Veela ei kuitenkaan pelännyt ja se on uskaltanut turvautua meihin alusta alkaen. Tavoitteemme on ollut kasvattaa Veelan itseluottamusta ja rohkeutta. Lisäksi olemme pyrkineet tekemään arjesta ja kotioloista niin rentouttavat ja rauhalliset, että vaikka Veelalla tulee edelleen päivittäin jännittäviä tilanteita, kotona on mahdollisuus palautua. Olemme kannustaneet, kun hän on uskaltanut käydä haistelemassa oksia, roskia tai kiviä, joille kaikille piti aluksi haukkua ja juosta karkuun. Apunamme on ollut myös koirankouluttaja, joka on antanut arvokkaita vinkkejä. Päätimme lopulta adoptoida Veelan, koska hän oli niin sympaattinen ja kiltti, ettemme halunneet hänestä enää luopua.”

Kiinnostuitko sijaiskotitoiminnasta koirille tai muille eläimille? Lue lisää ja hae mukaan: Haluatko sijaiskodiksi?