Kuulumisia uudesta kodista: Numa ja Mei

Lähettänyt päiväys:

Oulun esyltä kissakaksikon adoptoinut kertoo tarinansa.

(Julkaistu alunperin huhtikuussa 2024.)

"Noin puolitoista vuotta sitten Facebookissa törmäsin Numan ja Mein esittelyyn, joka kuulosti kiinnostavalta. Kunnon sylikissaa meillä ei ollut aiemminkaan ollut ja yksi arkajalka menisi toki siinä sivussa, edellinenkin kissamme kuului siihen kategoriaan. Siispä meille muutti kaksi suurisilmäistä piileskelijää! Aluksi kaveruksista näkikin lähinnä vain suuret silmät sohvan alta, mutta ei mennyt montaakaan päivää, kun jo rohkaistuttiin tutkiskelemaan paikkoja päivälläkin. Yöllä kuului jatkuvaa kaikuluotausta (kurr, mau, missä olet, minä olen täällä!) mutta sekin lähinnä huvitti meitä ihmisiä. Viikkojen edetessä alkoi kaveruksia kuitenkin näkyä yhä enemmän muutenkin kuin ruoka-aikaan ja leikkikin alkoi jo maistua, ensin Numalle ja sitten hiljalleen myös Meille. Ja siitähän se rohkaistuminen sitten lähti.

Numa oli aluksi jopa arempi etenkin uusille äänille, mutta selvästi sosiaalisempana se rohkaistui nopeammin tekemään tuttavuutta ja kun uuden kodin seinät tulivat tutuiksi, kuoriutui esiin varsinainen seuraherra! Joka asiaan täytyy osallistua ja mielellään paraatipaikalta, eli ihan vierestä katsoen. Joskus ruokaa tehdessä saa töniä kissaa kauemmaksi, etteivät viiksikarvat jäisi veitsen alle... Meitä puolestaan ei alkuun saanut edes katsoa koskemisesta puhumattakaan, mutta niin vain sekin viikkojen ja kuukausien kuluessa rohkaistui huomaamaan, etteivät ihmiset ole vaarallisia. Uteliaana kaverina sitä näki aluksi jopa enemmän kuin Numaa - tosin yleensä vain mustana varjona silmäkulmasta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana sen kanssa jouduttiin käymään useamman kerran eläinlääkärissä, ensin pienen tapaturman, sitten hampaiden ja lopuksi tyrän hoidon tiimoilta. Lopulta nekin reissut tuntuivat vain vahvistavan orastavan luottamuksen kehittymistä. Ja niin siinä vain kävi, että nykyään tämä pieni arkajalka on aina ensimmäisenä vastassa ja suorastaan kasvanut kiinni pohkeeseen - ainakin silloin kuin ruoka-aika on lähestymässä (eli Mein mielestä vähintään tunnin välein)! Numa taas on kaikkien ylin ystävä, kaiken tekemisen ylivalvoja ja sosiaalisin kissa, joka meillä on ollut. Säännöllisesti on päästävä päiväunille joko syliin tai vähintäänkin kainaloon. Meidätkin on selkeästi hyväksytty osaksi populaatiota, ja öisin molemmilla on oma kissa jaloissa nukkumassa 😃

Näiden populaatiolähtöisten kissojen sosiaalisuus ja keskinäisen suhteen seuraaminen on tuonut paljon iloa jokaiseen päivään. Kaverukset leikkivät joskus aika tuimastikin keskenään, mutta sitten taas nukutaan yhdessä kasassa jossain sohvannurkassa eikä toinen ole koskaan kovin kaukana toisesta. Sitä paitsi kuka voi vastustaa kissaa, jonka ensimmäinen reaktio sinut nähdessään on värisyttää häntää ja kehrätä niin että kuuluu - mitä kivaa sinulla nyt olisi meille? Rohkaistumista ja kesyyntymistä on ollut palkitsevaa seurata ja vielä puolentoista vuoden jälkeenkin pieniä edistysaskeleita tulee välillä etenkin Mein kanssa. Aina, kun kuvittelee, että tämä on varmaan tämän kissan raja, niin se seuraavassa hetkessä rohkaistuukin taas ottamaan askeleen eteenpäin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus näiden kavereiden kanssa tuo tullessaan!"

Oletko adoptoinut eläimen Oulun esyltä? Jaa kuulumisesi kuvien meille sähköpostitse oulunesy@gmail.com, jaamme mielellämme meidän kautta kodin saaneiden kuulumisia sosiaalisessa mediassa!