On helppoa ajatella, että jyrsijä sopii lapselle, koska se ei vie paljoa tilaa eikä sitä tarvitse viedä lenkille. Todellisuudessa jyrsijät tarvitsevat paljon enemmän kuin moni osaa odottaa. Ne kaipaavat tilavia ja virikkeellisiä asumuksia, lajityypillisen sosiaalisen elämän, monipuolista ruokintaa, päivittäistä hoitoa ja ennen kaikkea pitkäjänteistä sitoutumista - vaikka jyrsijän luonnollinen elinikä ei olekaan kovin pitkä, se on silti sille itselleen koko elämä!
Moni lapsi innostuu lemmikistä vilpittömästi, mutta kiinnostus ei aina kanna kuukausien tai vuosien päähän. Aikuinen on se, jonka täytyy huolehtia, että eläin saa hoitoa joka päivä, myös silloin, kun lapsi ei jaksa, sairastuu tai menettää kiinnostuksensa. Myös eläinlääkärikäynnit, kulut ja vastuu eläimen hyvinvoinnista kuuluvat aina aikuiselle, ja loppukädessä niin kuuluu myös asianmukaisen asumuksen hankkiminen ja sisustaminen, ruokinta, virikkeellistäminen ja siivoaminen.
On tärkeää pohtia realistisesti, mitä perhe oikeasti pystyy eläimelle tarjoamaan. Jaksaako aikuinen huolehtia eläimestä sen koko elämän ajan, vaikka lapsen into laantuisi? Onko kotona riittävästi tilaa ja rauhaa lajityypilliselle elämälle? Jyrsijälajeissa on runsaasti eroja vaativuuden ja luonteen suhteen. Lajivalinta kannattaa tehdä huolella perustuen ennemmin eläimen vaatimuksiin ja mitä sille on mahdollista tarjota, kuin ulkonäköön, vaikka joku toinen laji olisikin toista söpömpi.
Lemmikkijyrsijä ei ole harjoituslemmikki, vaan tunteva eläin, jonka elämä on ihmisten käsissä. Kun eläin saa elää lajilleen sopivaa elämää ja siitä pidetään huolta loppuun asti, se on lapselle paras mahdollinen opetus - ei vain vastuusta, vaan myös välittämisestä.