Esyltä adoptoidun eläimen kuulumisia uudesta kodista. Oletko Sinä adoptoinut Oulun esyltä eläimen? Laita kuulumisia tulemaan: toiminta.oulunesy@gmail.com
"Noin 11-vuotias Lyyli-mummomuutti luokseni kesällä 2024. Meillä oli varsin kivikkoinen alku. Lyyli oli alusta asti rohkea ja sosiaalinen. Ja erittäin puhelias... Ensimmäiset viiko
t meni ihmetellessä, että mitä tuo katti on oikein vailla, kun kokoajan tulee asiaa. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun yöt piti paiskoa tavaroita lattialle. (Tuikkukipot ja korutelineet löysi nopeasti uuden paikan laatikon perukoilta.) Mietin jo hetken, että eihän tästä tulee mitään, ei tuo kissa kotiudu tänne ikinä, enkä minä tule enää näkemään täysiä yöunia.
Mutta niin tilanne vain lopulta rauhoittui, yllättävän nopeasti ja löydettiin yhteinen sävel. Lyyli kertoilee juttujaan, toki ruuan vaatimisen kyllä tunnistaa, vaikka muusta jutustelusta ei meinaakaan ottaa tolkkua. Mutta meillä on oikein hyviä keskusteluja. Yöt menee (kummallakin) tyytyväisesti nukkuessa. Lyylistä on tullut etäopiskelijan uskollinen assistentti, vaikka välillä kynät ja vihkot saattaa lennellä ja johto meinata hampaisiin huomion toivossa. Näppäimistö on hyvä päikkäripaikka ja mystisesti koko kone on sitten tiltissä. Mutta pitääpähän opiskelijan valppaana!
Lylen lempipaikkoja on päivystää pihan tapahtumia ikkunalaudalla, tai nukkua päikkäreita milloin missäkin ja mitä kummallisimmissa asennoissa. Mutta aina paras paikka on syli. Lyllerö on kaikessa mukana ja joskus saattaa keikkua harteillakin ihmettelemässä maailman menoa. Kun kehrääminen alkaa, ei siitä meinaa tulla loppua laisinkaan. Lyyli on mitä ihanin ja rakkain maailmanvaiva, jota en vaihtaisi mihinkään. Kiitos siis Esy, kun toit meidät yhteen!"