Oulun esyltä eläimen adoptoinut kertoo tarinansa. (Julkaistu alunperin huhtikuussa 2024.)
“Meidän perheessä asuu Lilo. 😊 Lilo tuli meille vuonna 2014, joten meillä on jo vuosien suhde takana. Aikanaan meille muuttaessa Lilo oli vielä nuori tyttö ja sterilisaatiokin hoidettiin sen jälkeen kun hän meille muutti, toki Oulun esyn laskuun.
Sijaiskodissa Lilo oli se arkajalka eikä tullut esille juurikaan. Me haluttiin hänet juuri sen vuoksi, kun mietittiin, että ne sosiaaliset ja reippaat kisut löytää uuden kodin ehkä helpommin. Me haluttiin perheeseen hänet, joka olisi mahdollisesti muuten jäänyt ilman kotia.
Meillekin saapuessaan Lilo oli alussa todella arka ja häntä ei juuri valoisan aikaan näkynyt. Vanhempi kissamme Taisto-herra kuitenkin sinnikkäästi jaksoi odotella Liloa ja hiljotellen näytti hänelle, että ihmiset on ihan OK. Ihmisiin kuuluu iso palvelija ja samoin pienempi nahkaotus, joka oli silloin vasta ekaluokkalainen. Lilo on aina ollut rauhallinen ja arka. Tosin myös perheen nahkaiset olennotkin ovat olleet rauhallisia, joten elo oli tasaista. Lilo kiintyi todella vahvasti vanhempaan kissaan ja Taisto myös pesi Liloa pienenä ja saattoi heidät yllättää pesupuuhista ihan Taiston loppuvuosiin saakka. Taisto myös passasi pienen kissatytön pilalle. Peitteli pahanhajuiset kakat laatikosta, kun prinsessa kirmasi hajusta karkuun. 🤣Odotti aina, että Lilo söi ensin vaikka kummallakin oli omat kupit, mutta koska Lilo halusi käydä maistamassa vähän kummastakin kupista.
Lilo ei ensimmäisten vuosien aikana tullut ihmisen viereen, eikä me pakotettu. Joskus saattoi sietää meitä samalla sohvalla, mutta yleensä vetäytyi korkealle kiipeilypuuhun unille. Kunnes jotain outoa tapahtui Lilon ollessa noin 5-vuotias. Hän vaan käveli sohvalla makaavan isomman nahkaisen otuksen päälle kehräämään. Ihmisen olisi pitänyt päästä arkisiin tehtäviin, mutta jokainen kissan palvelija tietää, että tuossa kohtaa vaikka pissataan housuun, mutta siitä ei liikuta! Hiljoitellen Lilo alkoi pyörimään enemmän ja enemmän ihmisten kyljessä. Nykyään hän on salonkikelpoinen seuraneiti; seuraa vessaan, tervehtii kaikki ovelle tulijat ja myös komentaa erittäin kovaäänisesti, jos paijausta ei sohvalla lojuvalta ihmiseltä tule, sekä puskee päällään kännykän irti ihmisen kädestä eli toimii myös some-rajoittimena.
Lilon kans yritettiin muutama kerta nuorempana valjailla ulkoilla. Lilo oli täysin eri mieltä. Ulkona pelotti linnut ja lehdet. Kerran tuhma pääskynen säikäytti kissa polon niin pahasti, että sai jotenkin itsensä irti valjaista. 😳 Lilo pakeni talon verangon alle eikä meinannut suostua tulemaan sieltä pois. Vasta kun vanhempi kissa Taisto otettiin pelastuspartioon mukaan, niin hän suostui tulemaan esille. Sen jälkeen todettiin että ulkoilut saa jäädä. Lasitetulla parvekkeella lämpimänä kesäpäivänä neiti voi loikoilla, mutta siinä on tarpeeksi luontoa hänelle. Urbaani citykissa siis, toki perhoset tai kärpäset voi silloinkin säikäyttää.
Lilo menetti kissaystävänsä Taiston viime syksynä. Me ihmiset mietittiin, että miten ihmeessä Lilo pärjää ja kuinka hän masentuu ikävän alle. Pari viikkoa ystävää selkeästi etsittiinkin ja huhuiltiin. Sitten Lilosta alkoikin kuoriutua hieman uudenlainen kisu. Hänestä tuli rohkeampi ja selkeästi turvautuu ihmiseen enemmän. Etenkin perheen nyt jo teini-ikäisestä palvelijasta on tullut paras! Lilo juoksee teinin perässä ja komentaa isoon ääneen jos hänellä on puhelin kädessä eikä huomioi neitiä. 🤭 Kiintymys heidän välillä saa aikuisen nahkan silmät kostumaan. Teinin elämä luonnollisesti on muutosten vallassa hurjaa, joten kissan ja nuoren pyytettömät välit ovat kaunista nähtävää. Itsellekin kissat oli nuorena ainoat, jotka kuunteli ja ymmärsi. ♥️
Välillä ollaan mietitty, että tarvitseeko Lilo uutta rauhallista kaveria. Mutta ainakin vielä hän näyttää oikein onnelliselta kissalta ja hän on yksin jäätyään tullut rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi. Vanhempi kissa oli aika jäärä ja vaikutti, että Lilo oli hänen vallan alla loppuunsa, joten ehkä Lilo on nyt löytänyt uuden kissuutensa. Ihan kuten ihmisetkin löytävät usein minuutensa uudelleen ja eri tavalla, kun joku läheinen poistuu elämästä.”