Niin höpsöltä kuin se saattaakin kuulostaa, kissan kouluttaminen päivittäiseen hampaiden harjaamiseen on nykyaikaa. Mekaanisella harjauksella voi saada puhtaaksi myös ne osat hampaista, jotka eivät puhdistu muuten. Koulutus tehdään paljon palkkioita käyttäen, ilman liiallisia voimakeinoja, koska tavoitteena on kuitenkin päivittäinen hoitotoimenpide.
Jos eläin on vasta harjauskoulutuksen alussa tai sitä ei voi esim. arkuuden vuoksi vielä kouluttaa tällaiseen, kannattaa huolehtia eläimelle sopivasta ruokavaliosta. Vaihteleva ja myös riittävän sitkeä pureskeltava pitää hampaita osittain puhtaina luonnollisella tavalla. Vanhasta uskomuksesta poiketen, pelkkä kuivaruoka ei riitä pitämään hampaita kunnossa.
Eläimet peittelevät kipujaan ja huonoa oloaan, joten ei ole liioiteltua käyttää kissaa kerran vuodessa eläinlääkärissä hammashoidossa tai -tarkastuksessa, tai tarkastella hampaat vähintään rokotusten yhteydessä. Kipeä suu voi olla raastava, eikä eläimellä itsellään ole siihen ratkaisua. Myös arkojen eläinten syömistä tulisi täten tarkkailla, sillä muuttuneet ruokailutavat voivat kieliä suun epämukavuudesta tai kivuista.
Valitettavasti eläinsuojelutyössä kohtaamme myös eläimiä, joiden suut ovat sellaisessa kunnossa, että aiheuttaa ihmetystä, miten ne ovat voineet edes syödä. Suun kunto ei kuitenkaan näy ulospäin, sillä normaalissa tilassa eläin on useimmiten suu kiinni.
(Kuvapankkikuva.)