Ulkoilu lämpimällä säällä voi kuulostaa hyvältä ajatukselta myös pikkulemmikeille, mutta kaikille se ei ole sitä. Kesällä moni haluaisi tarjota lemmikilleen vaihtelua ulkoilun muodossa, mutta ulkoilu harvoin hyödyttää pieniä jyrsijöitä. Lue ohjeita turvalliseen ulkoiluun erillisistä otsikoista pikkujyrsijät, marsu ja kani.
Pikkujyrsijät
Lemmikkinä pidettävät hamsterit, hiiret, rotat ja gerbiilit ovat rakkaita eläimiä, joita tekisi mieli virikkeellistää viemällä ne kesäaikaan pihalle. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista, kuin koiran tai kissankaan ulkoilutus.
 |
| Hamsteria ei kannata viedä ulos. |
Laakeat alueet ilman piiloja ovat pikkujyrsijöille stressaavia. Monet niistä ovat myös hämäräaktiivisia, jolloin kirkkaaseen päivänvaloon vieminen vastoin niiden omaa tahtoa voi olla niille pelottavaa ja stressaavaa.
Viileä nurmi, ulkoilman tuuli ja vaihtelevat lämpötilat voivat aiheuttaa kylmettymistä ja stressiin yhdistettynä myös sairastumisen. Ulkona piilee myös karkaamisen riski, vaikka eläin olisi kuinka kesy ja peloton sisällä. Vaikka pikkujyrsijöillekin myydään valjaita, näin pienille eläimille niitä ei tule käyttää: valjaat eivät ole turvallisia eivätkä sovi rakenteeltaan niin pienille kehoille.
Erityisesti on huolehdittava, kuinka lapset ulkoiluttavat pikkulemmikkejä. Lapsen mielessä yhteinen ulkoiluhetki voi olla virkistävää ja mukavaa, vaikka eläin olisi kauhuissaan ja altis kylmettymään tai karkaamaan.
Ulkoilu ei ole välttämätöntä pikkujyrsijöille, vaan on yleensä stressaava ja jopa vaarallinen kokemus. Paljon turvallisempaa ja mielekkäämpää on panostaa virikkeelliseen, monipuoliseen ja lajityypilliseen sisäympäristöön, josta eläin voi nauttia vuoden ympäri, koko elämänsä.
Ulkoa nuuhkuteltavaksi voi tuoda turvallisten kasvilajien lehtiä, varsia ja kukintoja, kunhan ne on kerätty alueelta jossa ei ole linnunkakkaa tai hyönteismyrkkyjä. Ulkoa voi tuoda haistelevaksi myös kiviä tai käpyjä. Ulkoa tuodut asiat voi varulta myös uunittaa, jolloin niistä kuolevat epätoivotut ötökät.
Marsut ja kanit ovat poikkeus: ne todennäköisemmin nauttivat ulkoilusta, kunhan ne totutetaan siihen vähitellen ja ulkoilu toteutetaan turvallisesti.
Marsut
 |
Marsulle kannattaa ulkohäkkiinkin
tarjota mahdollisuus piiloihin. |
Marsu on päiväaktiivinen heinänsyöjä, joten se voi saada muista pikkujyrsijöistä poiketen helpommin irti aitoa iloa ulkoilusta! Marsujenkin kanssa ulkoilun kanssa on muistettava pari tärkeää juttua...
Marsukin on arka saaliseläin, jota maailma helposti pelottaa stressiin saakka. Ideaalitilanteessa marsu saisi itse päättää, meneekö se pihalle vai ei, ja liikkua sisätilan ja turvallisen ulkoaitauksen välillä omaan tahtiin. Yleensä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, joten omistaja monesti kantaa marsut pihalle sylissä tai kuljetushäkissä.
Marsun aitauksen tulee olla pakovarma, mutta koska marsu ei ole kaivaja tai kummoinen kiipeilijä, valvottuun ulkoiluhetkeen riittää normaalin häkin yläosa nurmea vasten, kunhan pidetään huoli, ettei se mitenkään pääse kaatumaan. Marsuja ei voi tällöin jättää valvomatta hetkeksikään. Ulkoillessa niille kannattaakin aina järjestää piilopaikkoja (esim. mökki tai pahvilaatikko), riittävästi varjoa ja tuulensuojaa (pyyhe häkin päällä osittain) sekä mahdollisuus nousta nurmelta jonnekin kuivalle ja lämpimälle alustalle (esim. maton palanen tai taiteltu pyyhe).
Marsuja ei tule ulkoiluttaa vapaana, sillä karkaamisen riski on ilmeinen: sisällä kesy ja luoksetuleva marsu saattaa pelätä ja panikoida pihalla niin, että pinkoo vain karkuun. Marsuille myydään valjaita, mutta valjaita niille ei tulisi pukea: niiden ruumiinrakenne ei sovi valjaissa oloon. Valjastelu on muutenkin huono tapa ulkoiluttaa marsua, joka mieluusti olisi osittain piilossa.
Marsuja tulisi ennen ulkoilua totuttaa tuoreruokaan vähitellen. Talven aikana moni marsu ei syö niin paljon tuoreruokaa, kuin kesänurmella on tarjota. Totuttelu aloitetaan ihan vain parista tuoreesta lehdestä, jotta vältetään kohtalokas ripuli.
Ulkoilu aloitetaan lyhyistä pätkistä ja eläimiä ja niiden reaktioita tarkkaillaan herkeämättä. Ulkoilun on tarkoitus olla marsuja virikkeellistävä kokemus, ei omistajan huvitus. Jos marsu pelkää, palelee, kuumuu tai muutoin stressaantuu, tulee ulkoilu lopettaa lyhyeen.
Kani
 |
Kania voi ulkoiluttaa valjaissa,
mutta vain jos se pitää siitä. |
Kani on aktiivinen ja utelias eläin, jolle ulkoilu voi olla oiva tapa tarjota virikkeitä, kunhan sen toteuttaa kanin ehdoilla ja turvallisuutta unohtamatta. Ulkoilun on tarkoitus olla kanille kivaa, ei omistajan huvitukseksi.
Jos haaveissa on valjastelu, kani totutetaan valjaisiin sisätiloissa rauhassa ja ajan kanssa. Valjaiden tulee olla turvalliset ja mukavat, ja puettu päälle oikein. Itse valjastelun tulee olla mieluisa tai vähintään neutraali kokemus kanille ennen ulos suuntaamista.
Kanien ulkoilutus tapahtuu joko valjaissa tai turvallisessa ulkohäkissä. Kesyäkään kania ei tulisi ulkoiluttaa vapaana, sillä sisällä ihmisrakas, kesy ja kutsusta luoksetuleva kani voi käyttäytyä ulkomaailmassa ihan eri tavoin, ja pinkaista karkuun äkkiarvaamatta.
Ulkohäkin kriteerit riippuvat siitä, aiotaanko kani jättää sinne valvomatta. Valvottunakin ulkohäkin tulisi olla katollinen, sillä kanit ovat mestarillisia hyppääjiä. Lyhytaikaiseen ulkoiluun tiukan valvonnan alaisena käy normaalin häkin ritiläosa nurmea vasten, kunhan se ei voi päästä kaatumaan.
Valvomatta kania ei voi kuitenkaan jättää pohjattomaan häkkiin: kanit ovat mestarikaivajia. Pidemmällä käytöllä olevan ulkohäkin pohjan tulee olla varmistettu kaivamista varten: siinä on laatoitettu, betonivalettu tai verkotettu pohja, joka on peitetty maa-aineksella tai kuivikkeella. Tämä estää myös esim. kettujen tai irtokoirien kaivautumisen häkkiin.
Oli ulkohäkki väliaikainen tai pysyvä, sinne on tärkeää järjestää piilopaikkoja, varjoa (varjostaen häkkiä osittain esim. viltillä) ja lämpimiä, kuivia alustoja (kuten räsymatto tai taiteltu pyyhe) pois kostealta nurmelta.
Jos kani ei ole tottunut syömään runsaasti tuoreruokaa, siihen aloitellaan vähitellen vain parista lehdestä. Kun kanin maha kestää suuria määriä tuoreruokaa, voi kanin tuoda ulos nauttimaan nurmibuffetista. Sitä ennen ulkoillessa pitää huolehtia, ettei kani syö liikaa tuorekasveja. Kanin tulee olla ulkoilua varten myös rokotettu.
Kuten kaikki kanin kanssa touhuaminen, myös ulkoilu tehdään vain ja ainoastaan kanin virikkeellistämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Lopuksi
Jyrsijöiden kanien ulkoilutus pitäisi tehdä aina lajille ja yksilölle sopivalla, turvallisella tavalla. Pääasia on eläimen virikkeellistäminen ja hyvä, elämää rikastava kokemus. Pelko, stressi, kylmyys, kuumuus, viima, märkä maa ja suojattomuus ovat asioita, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti ulkoilukokemukseen. Ulkoilu ei ole pakollista.
Hyvin tutkitulla parvekkeella, jossa jokainen reikä on tukittu ja tila on muutenkin tehty turvalliseksi, eläimiä voi ulkoiluttaa myös. Samat neuvot koskevat yhä: älä altista lemmikkiä liian isolle stressille. Etelään suuntautuva parveke voi olla liian kuuma, ja pohjoisparvekkeen paljas betonilattia taas liian kylmä.
Helpoin ja turvallisin tapa tuoda eläimelle ulkokokemusta sisälle on tuoda ulkoa turvallisia kasveja ja asioita nuuhkuteltavaksi, tutkittavaksi ja syötäväksi. Turvallisia kasveja ovat esim. voikukka, horsma, heinäkasvit kukintoineen, pihlaja, haapa jne. Listoja löytyy netistä etsimällä runsaasti. Jyrsijät elävät hajujen maailmassa, jolloin ulkomaailman runsas hajustokin voi kiinnostamisen ohella pelottaa tai kiihdyttää. Tuomalla "haistiaisia" ulkoa saa jyrsijä tutkittavakseen uusia juttuja rajatuissa määrin, että asia säilyy turvallisen tuntoisena ja miellyttävänä kokemuksena.
