Yöherättelyn ennaltaehkäisy ja korjausliike on sama: kissa ei saa koskaan huomiota, kun se tulee herättämään keskellä yötä. Ei silitystä, ei puhetta, ei ruokaa/herkkuja... Mitä kauemmin kissa on oppinut siihen, että se saa nukkuvalta ihmiseltä jotain näistä, sitä sinnikkäämmin se jatkaa. Uutukainen pentu taas oppii huonoillekin tavoille nopeasti, mutta jos sen kanssa ottaa heti nollatoleranssin, ei pennusta tahallista yöherättäjää (välttämättä) koskaan tulekaan.
Kannattaa huomioida käytöksen pois opettamisessa ns. sammumispurkaus: epätoivottu käytös pahenee ennen kuin se lakkaa. Kissa saattaa siis yrittää saada ihmisen huomion yöllä entistä sinnikkäämmin. Tällöin on tärkeää pitää päänsä, eikä luovuttaa: muuten kissan on opettanut vain entistäkin sinnikkäämmäksi yöherättäjäksi.
Kissalle voi alusta asti opettaa, että sängyssä vain nukutaan, eikä ihminen sängyssä ollessa ala kissaa hellimään, ruokkimaan tai leikittämään. Tietenkään kissaa ei pidetä täysin jääkaudella: sopivat hellittelyhetket hoidetaan yhteisymmärryksessä päivä- tai ilta-aikaan muualla kuin sängyssä, esim. sohvalla.
Kissaa kannattaa aktivoida ja saada se purkamaan energiaa silloin, kun se on ihmiselle käytännöllistä ja kissan toivotaan olevan hereillä, esim. illalla yön sijaan. Joillain kissoilla on kuitenkin vain eniten virtaa tai tylsää öisin, erot vuorokausirytmissä ovat yksilöllisiä.