Oulun esyltä kissat adoptoineen ja kissojen kuulumisia! Oletko Sinä adoptoinut eläimiä Oulun esyltä? Jaamme mielellämme kuulumisia! Laita kuvia ja teksti sähköpostitse: oulunesy@gmail.com.
"Adoptoimme populaatiolähtöiset Nestorin ja Tanelin helmikuussa 2024. Pojat saivat meillä uudet nimet Simon (Nestori, ruskea) ja Henry (Taneli, oranssi).
Pojat oli tottakai alussa kauhean säikkynä ja vierastivat meitä, mutta 3-3-3 -sääntö vaikutti myös täällä pitävän paikkaansa. Kun kolme kuukautta meni rikki, tajusi Simon kuinka mukavia rapsutuksia ja silitykset on! Simon on myös ollut koko ajan puhelias ja hieman helpommin lähestyttävissä. Simon rakastaa leikkimistä yli kaiken ja herää vaikka päikkäreiltä, jos kuulee lelun äänet. Pallot ja lelukepit ovat parhaita.
Henrystä taas ei lähtenyt ensimmäisiin kuukausiin ääntäkään, joten olihan se yllätys kun jokunen viikko sitten Henry päätti alkaa puhumaan. Maukumisesta ei ole sen jälkeen tullut loppua (oli vissiin jäänyt paljon kerrottavaa). 😅 Tästä ei sitten mennytkään kun pari päivää kun Henry antoi vihdoin koskettaa ja rapsuttaa. Voi sitä ilon päivää! Henry rakastaa herkkuja yli kaiken ja varastaa ne veljensä nenän alta jos vaan kerkeää. Henry on myös selkeästi rohkeampi ja uteliaampi, ja käykin tarkistamassa nykyisin vieraat melkein heti. Käytävä (joka oli alkuun hurjan pelottava) on myös alkanut kiinnostamaan ja hieman ollaan sitä jo tutkittu.
Kumpaakaan ei toki vielä voida ottaa kiinni/syliin, mutta jokainen edistysaskel tuntuu aina hyvältä! Pikkuhiljaa hyvää tulee. 🥰 Toivottavasti tulevan talven aikana totuttaisi syliin ja sitten valjaisiin, jotta ensi kesänä päästäisi ulos seikkailemaan.
Ainoa ”takapakki” on ollut Henryn astma. Huomattiin heti alkuun, että Henryllä oli välillä raskas hengitys, jonka jälkeen alkoi ensimmäiset astmakohtaukset. Kävimme eläinlääkärillä varmuuden vuoksi ja poissuljettiin kaikki muut mahdollisuudet. Henry sai astmaan kortisonikuurin sekä teimme kotona jonkin verran muutoksia, joilla saatiin oireilu kuriin. Nyt on ollut tasaista ja kohtauksia ei enää ole ollut. Joudumme varmasti tulevaisuudessa opettelemaan piipun käyttöön, mutta se ei vielä hetkeen onnistu.
Muutoin kaikki on mennyt hyvin! Pojat ovat ottaneet parvekkeen itsellensä ja viettävät siellä suurimman osan ajasta, katsellen pihan elämää. On ihana seurata vierestä toisten painimista ja rallia ympäri asuntoa. Raakaruokintaan oli myös helppoa siirtyä ja on selkeästi mieluisampaa kuin perus märkäruoka. Pojat myös seuraavat meitä ympäri asuntoa ja varsinkin keittiöön. 😅 Ovat vieläkin yhtä ruokamotivoituneita kuin ennenkin.
Henry ja Simon ovat niin rakkaita meille, en olisi hauskempaa parivaljakkoa voinut toivoa! Kiitos vielä teille! 🧡"