Arki kissan kanssa kannattaa rakentaa toimivaksi niin, että kissaa ei joutuisi paljoa (mielellään ollenkaan) torumaan. Kissan toruminen on yleensä turhaa puuhaa: olemalla uhkaava kissa oppii vain pelkäämään tai välttämään ihmistä, jonka pitäisi olla sen luotettu hoitaja. Yleensä torut tulevat myös ihan väärään aikaan, sillä jo muutamia sekunteja myöhemmin kissan voi olla vaikea ymmärtää, miksiköhän ihminen käyttäytyy noin uhkaavasti ja arvaamattomasti.
Kissa ei myöskään osoita mieltään tuhoamalla paikkoja tai pissailemalla ympäriinsä. Tuhoaminen raapien ja pureskellen on kissoille luonnollista toimintaa. Pissailun taustalla voi olla esim. kipuja, virtsakivet, väärä hiekka, hiekkalaatikon sopimaton paikka tai sen likaisuus, mutta vessalaatikosta ohi pissailua voi aiheuttaa myös pelko ja stressi - tämän takia kissa voi pissailla sopivasti väärään paikkaan juuri sen jälkeen, kun sille on huudettu tai sitä on jopa fyysisesti kuritettu. Tämän ihminen sitten omalla osallaan tulkitsee mielenosoittamiseksi tai kostoksi.
Kissan luontaisen käyttäytymisen ja tunnetilojen opettelu auttaa arjessa - tällöin kissalle ei anna kannettavakseen liian suuria kykyjä, kuten kykyä koston suunnittelemiseen. Lisäämällä omaa tietämystään kissasta ja sen käyttäytymisestä, kissaa voi ymmärtää paremmin ja täten tarjota sille myös paremmat olot elää ja lisätä mahdollisuuksia sopuisaan, yhteiseen arkielämään.