Oulun esyn lintusijaiskodin/lemmikkilintutietäjän kynästä syntyi merkintä siitä, millaisia linnut ovat lemmikkinä.
Suosittelen tämän merkinnän lukemista kaikille niille, jotka jollain tasolla harkitsevat lintuja tai haaveilevat niistä, joko yleisellä tasolta tai Oulun esyltä. Vaikka jokainen lintu on yksilö ja erilaisia lajejakin on useita, suuret linjat etenkin kodinetsijöissä ovat jokseenkin samat. Yhteneväisiä linjoja löytyy myös siitä, miksi linnuista ylipäätään luovutaan. Oppimalla muiden virheistä, eli siitä kun lintu ehkä todetaankin omaan arkeen sopimattomaksi, voi välttää itsekin hankkimasta lintuja väärin odotuksin - tai korjata odotuksia ja pohdia sitten, sopisivatko linnut sittenkin itselleen. :)
Tässä listassa on käyty läpi lintujen pidon peruspykäliä painottaen teemoja, joissa monilla ihmisillä voi olla lintujen pitoa koskien vanhentunutta tietoa tai toimintapoja.
Lemmikkilintu ei ole vain häkkilintu
Jos lintuja ei ole mahdollista pitää vapaana koskaan tai vain harvoin, tulisi häkin olla niin iso että linnut mahtuvat siellä lentämään kunnolla - yleensä tämä on pienilläkin linnuilla vähintään kahden metrin pituinen häkki.
Vaikkei lintu olisikaan käsikesy, nekin oppivat kulkemaan takaisin häkkiin rutiinien lomassa esim. iltaruoalle, eikä lintujen villiys ole syy pitää lintuja jatkuvasti häkissä. Lintuja ei tule rutiininomaisesti pyydystää haavilla, pyyhkeellä, hanskoilla tai käsin häkkiin, vaan linnut opetetaan palaamaan häkkiin esim. ruoan perässä. Ensimmäiset vapaanaolon ja häkkiin palaamisen kerrat voivat olla huteria, ja jokapäiväinen lentomahdollisuus tuo rutiinia ja rakennetta touhuun.
Eläinsuojelutyössä törmää valitettavan paljon lintuihin, joita ei ole koskaan päästetty häkistä vapaaksi. Linnun pitäminen jatkuvasti häkissä on omistajalle helpompaa, muttei lintua kohtaan oikein.
Turvallisuus haltuun
Häkin ulkopuolella liikkuessaan turvallinen tila on ehdoton: linnulle riskejä ovat mm. hukkuminen akvaarioon tai lavuaariin, sähköisku jyrsitystä sähköjohdosta, kaapin taakse tippuminen, kuumat pinnat keittiössä jne.
Teflon on näkymätön tappaja, jota syntyy kun teflon ylikuumenee esim. pannussa tai leipägrillissä. Muutenkin linnut ovat herkkiä ilman epäpuhtauksille, kuten kynttilät, suitsukkeet, hajusteet jne…
Lintujen karkaaminen ulkoilmaan tulisi ehdottomasti ehkäistä ja ovia ja ikkunoita ei saa availla lintujen ollessa pois häkistä. Ulos karkaaminen on lähes aina kuolemantuomio. Lintujen siipisulkien leikkaaminen lentämisen vaikeuttamiseksi on Suomessa laitonta.
Lintujen turvallisuus on uhattuna kodissa, jossa on lintuihin tottumaton kissa, joka pääsee lintujen häkin tai lintujen kanssa samaan tilaan. Pienet ja vikkelät linnut saavat kissan saalistusvaiston heräämään, ja jo kissan raapaisu häkin pinnojen välistä voi olla linnulle kohtalokas. Aktiivisen saalistajan läsnäolo on linnuille stressaavaa ilman välitöntä kosketustakin. Linnun liikunnan saaminen (lentely huoneessa tai lentohäkissä) ja turvallisuus ei saa olla uhattuna petoeläimen takia. Ensisijassa jos lintu halutaan kotiin jossa on koira tai kissa, tulee näiden lemmikkien olla pieniin ja eloisiin lintuihin jo tottuneita ja niitä kohtaan välinpitämättömiä, tai eläimet eivät saa kohdata samoissa tiloissa (esim. oma lintuhuone erillään kissoista/koirista).
Häkkikoot haltuun
Lintuyhdistysten suosittelemat häkkien minimikoot eivät ole vielä iskeytyneet kansan mieliin. Tätä ei osallaan tue sekään, että eläinkaupoissa ja nettikaupoissa on yhä myynnissä valtava määrä aivan liian pieniä häkkejä. Mielellään häkin tulisi olla niin iso, että lintu mahtuu lentämään jo häkin sisälläkin, edes vähän. Oulun esyn linnut luovutetaan vain kotiin, jossa niitä odottaa minimisuositukset ylittävä häkki, lintuhuone tai muu kookas lintutila. Katso: Häkkikokolaskuri.
Kuvassa yhden neitokakadun häkin minimisuositus (kuva: Anne Ronkainen, lintujen reissuhäkki / Lemmikkilinnut Kaijuli ry), mutta koska neitokakaduja ei pitäisi ikinä pitää yksin, todellinen häkkikoon minimisuositus on tätäkin suurempi.
Linnun luonne arkana villieläimenä
Lemmikkinä pidettävät linnut eivät ole automaattisesti ihmisrakkaita tai kesyjä. Useimmiten lemmikkinä pidettävät linnut ovat lähinnä katselulemmikkejä, jotka eivät välttämättä hae lainkaan kontaktia ihmisestä. Somen söpöt videot umpikesyistä linnuista ovat toki totta, mutta ne eivät kuvaa kaikkia lintuja.
Jotkut linnut ovat niin arkoja, että omistajan kannattaa huomioida lintujen pelokkuus myös arkisissa hoitotoimenpiteissä: lintu voi pelätä ruokkivaa kättä, häkin siivoamista tai jopa ohikulkevia ihmisiä. On todella stressaavaa elää jatkuvassa pelossa. Lintukin ansaitsee siis kodin, tilat, hoidon ja arjen, jossa sillä voi olla turvallinen olo. Lemmikkinä pidettävät linnut kuten papukaijat ja peipot tuntevat olonsa turvalliseksi korkealla, joten lintujen tulee päästä ihmisen silmiä/päätä korkeammalle myös häkkinsä sisällä ollessaan.
Linnun sielunelämään arkana saaliseläimenä on syytä perehtyä ennen linnun hankintaa ja pitää realiteetit mielessä, millaista lemmikkiä linnuista on haluamassa. Yksi syy miksi linnuista luovutaan, on se, että ne olivatkin odotetumpia arempia eivätkä automaattisen kesyjä, kuten monissa netin söpöissä videoissa.
Linnut sotkevat… paljon!
Linnut eivät ole luonnostaa sisäsiistejä ja niiden aineenvaihdunta on nopea - kakkaa tulee siis usein ja mihin sattuu! Koska lintuja on tarpeen pitää myös vapaana häkissä sisätiloissa, kakkaa saattaa tulla myös häkin ulkopuolelle. Lintuja ei tulisi pitää pelkästään häkissä sen takia, että voi välttää niiden tekemän sotkun.
Siemensyöjillä siemenet ja siementen kuoret sekä höyhenet lentävät pitkälle ja kulkeutuvat ilmavirtojen mukana ja sukkien pohjissa kaikkialle asunnossa. Tuoreruokailevatkin linnut sotkevat sitten tuoreruoalla, singoten sitä pitkälle päätä ravistaen.
Linnut myös pölyävät paljon, ja ilmanpuhdistin on käytännössä pakollinen hankinta jotta vältetään sekä lintujen että ihmisten hengitystieongelmat pitkällä tähtäimellä. Monesti linnuista luovutaankin allergian takia, mutta joskus tämä allergia voikin olla “vain” pölyrasitusta.
Linnut ovat kovaäänisiä eivätkä aina puhu
Pienetkin linnut voivat olla korviahuumaavan kovaäänisiä. Päivät pitkät jatkuva äänimaailma on sellainen, joka ei selviä hoito-ohjeista tai nettivideoista, vaan vasta arjessa.
Neitokakadujen ja rakkauspapukaijojen ääni on kova ja kimeä eivätkä ne ääntään säästele, ja esimerkiksi undulaatit, kanarialinnut ja seeprapeipot ovat äänessä käytännössä koko valveillaoloaikansa. Isot papukaijat taas voivat huutaa jopa 100 desibelin voimalla - aiheuttaen lähietäisyydellä jopa kuulovaurioita ja etenkin kerrostaloissa naapurisuhteiden kiristymistä (tai jopa häädön).
Parhaiten lintujen äänimaailmaan tutustuu vierailemalla lajin omistajien luona - tai vielä parempaa: ottamalla hieman pidemmäksi aikaa hoitoon ko. lajin edustajia, jos mahdollista.
Linnun puhekyky on huono motivaatio hankkia lintu - lintu on niin paljon muutakin, eikä edes tunnettuun puhujalajiin kuuluvat yksilöt välttämättä ikinä opi sanaakaan.
Lintujen äänimaailma on yksi iso syy, miksi linnuista luovutaan.
Lintu kaipaa lajiseuraa
Yksin, ilman mukavan lajitoverin seuraa eläminen on linnulle kroonisesti stressaavaa. Tämän vuoksi linnulla kuin linnulla tulisi olla lajitoveri. Varsinkin pienet linnut hyväksyvät yleensä lajitoverin melko mutkattomasti. Ihminen voi tarjota linnulle seuraa, mutta lajitoverin kanssa lintumaisten puuhien puuhailua ja 24/7 yhdessäoloa ihminen ei voi mitenkään korvata.
Oulun esyllä olevia lintuja ei luovuteta yksineläjiksi, mutta jos linnut eivät ole pariskunta, linnuista voidaan jossain tapauksissa luopua yksitellen - kunhan jokainen niistä pääsee lajitoverien seuraan uudessa kodissaan.
Haitalliset virikkeet
Eläinkaupat myyvät yhä virikkeitä, joilla ei ole virkaa tai ne ovat jopa haitallisia.
Nykytiedon valossa peilit on parempi jättää pois lintuhäkin sisustuksesta: peilit voivat aiheuttaa stressiä ja jopa käytöshäiriöitä. Peiliä paljon parempi seuralainen on mukava lajitoveri.
Mikään lintu ei oikeasti tarvitse pesää nukkumiseen, ja varsinkin yleisillä lajeilla kuten neitokakadulla, rakkauspapukaijoilla ja undulaateilla pesäpönttö on vain merkki aloittaa pesintä. Sama koskee myös peippopuolelta pesäkoreja esimerkiksi kanarialinnuilla ja seeprapeipoilla. Ilman pesäpaikkaa voi välttyä stressaavalta ylihormonaalisuudelta ja naarasta rasittavalta ylimuninnalta - puhumattakaan siitä, että linnut tehtailisivat jatkuvasti jälkeläisiä.
Muoviorret ovat jaloille paljon huonommat kuin monipuolisen paksuiset ja eri kulmiin asetellut luonnon orret. Hiekkapaperipäällysteet orsiin voivat kynsien lisäksi kuluttaa jalkapohjat haavoille. Kynsien kulumiseen paras on se, että lintu pääsee lentämään: lennosta laskeutuminen monipuolisille luonnon orsille kuluttaa kynsiä kaikkein eniten.
Vuorokausirytmi: valaistus ja pimennys
Linnuilla tulee olla valaistuksena linnuille tarkoitettu UV-valo, joka mahdollistaa D-vitamiinisynteesin ja linnun värinäön (vain normaalilla lampulla valaistussa tilassa linnun värinäkö on yhtä väriä köyhempi).
Etenkin talvisin muukin tila, jossa linnut viettävät aikaansa, tulee olla hyvin valaistu.
Etenkin kesäisin lintujen nukkumatila pimennetään pimennysverhoin tai häkin peittelemällä niin, että linnut saavat noin 12 tuntia pimeää nukkuma-aikaa ja 12 tuntia valoisaa päivää: liian valoisat yöt aiheuttavat univajetta muistuttavan kroonisen stressitilan.
Vinkki: Pistorasiaan liitettävä ajastin valoille on hyvä apu valorytmin ylläpidossa.
Linnun tilaa ei saa pimentää tai hämärtää kesken päivän lintujen hiljentämiseksi.
Pesiminen
Lemmikkilintujen ei ole pakko päästä pesimään. Parittelu ei merkki siitä, että lintujen on pakko pesiä: linnut voivat paritella myös huvikseen. Pesäpönttö tai -kori tulee tarjota vain harkitusti, ja kun on selvitetty, että lintupari on toisilleen sopiva esim. iän, värin ja sukulaissuhteen puolesta (eli eivät liian läheistä sukua keskenään). Jos lintu munii häkin lattialle tai ruokakuppiin, munat voi kiehauttaa, jäähdyttää huoneenlämpöön ja sitten palauttaa linnulle lyijykynämerkinnän kera: tällöin omistaja pysyy kärryillä mitkä munat on kiehautettu ja mitkä ei.
Kaikkien lintujen ei ole pakko päästä pesimään, ja osittain lemmikkilintukannassa alkaakin jo esiintyä ongelmia, kun lintuja pesitetään tai annetaan vahingossa pesiä niiden taustoja tietämättä. Yleisiä lajeja on jo nyt niin paljon markkinoilla, että lintuja myös lopetetaan tai päästetään karkuun ulos, kun niille ei löydy sijoituspaikkaa.
Ruokinta
Vaikka siemenpussin kyljessä on lajin kuva, ei siementen tulisi olla minkään lintulajin ainoa ravinto. Esimerkiksi neitokakadun ja undulaatin syödyn (ei vain tarjoillun) ruokavalion tulisi sisältää noin puolet monipuolista tuoreruokaa, lähinnä vihreitä kasviksia. Satunnainen omenan- tai kurkunsiivu tai salaatinlehti ei siis riitä. Ihmisruoka ja ihmisen herkut kannattaa jättää niin vähälle kuin mahdollista, vaikka osa linnuista voikin kärttää niiden perään.
Lue lisää
Lue lisää linnuista lemmikkinä:
- Kaijuli.fi: Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä
- Kaijuli.fi: Aloittelijan opas
- Papukaija.fi: Papukaija lemmikiksi -opas (nettisivu ja ilmainen PDF-kirja)