perjantai 7. huhtikuuta 2017

Minni ja Tupuna – silkkiturkin alla lämmin sydän

Tämä kissaparivaljakko koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta, joiden voi leikillisesti sanoa yhdessä muodostavan yhden kokonaisen kissan. Minni on hellä halikisu, Tupuna leikkisä menopeli. Minni oleskelee mielellään sohvalla, kehrää ja käpertyy ihmisen viereen, laittaa tassunsa ja päänsä syliin, kierähtää selälleen ja pyytää rapsutuksia myös vatsapuolelle. Tupuna on hyvin älykäs ja haluaa aktivointia, minkä se ilmaisee sijaisemännän perässä kulkemalla. Vaikka Tupuna ja Minni ovatkin erilaisia, ne kuuluvat erottamattomasti yhteen. Ne ovat nuoren elämänsä eri käänteissä olleet toistensa tuki ja turva, ja ilmaisevat surua, jos joutuvat olemaan erossa.


Kuten nuorilla kissoilla yleensäkin, myös näillä neideillä leikkiminen kuuluu kiinteästi päiväohjelmaan. Tupunan lempilelu on pehmokala ongessa siiman nokassa, mutta kun Tupuna haluaa hifistellä, se juoksentelee väsymättä laserosoittimen säteen perässä. Tupuna on selvästi kiinnostunut myös veden eri olomuodoista: se seuraa suihkun aikana pesuhuoneen lattialla valuvan veden liikkeitä ja leikkii jääkuutioilla, jos niitä laitetaan vesikuppiin sen ihmeteltäväksi. Minnilläkin on lempilelu, pieni hiiri, mutta oikeastaan Minnin lempileikkikaveri on pehmolelujen sijaan Tupuna. Kissatytöt ajavat toisiaan takaa ja painivat ja kisailevat keskenään. Minni leikkii myös rauhallisesti itsekseen kengännauhoilla, ja on kärsivällinen vilkkaampaa Tupunaa kohtaan.


Aamulla sijaisisäntäväen tullessa olohuoneeseen kissat yleensä ovat valmiina paikalla odottamassa ruokaa. Joskus, jos nälkä on päässyt jo yllättämään, ruokaa ehditään jo hieman miukua ennen makuuhuoneen oven avautumista. Tytöt ovat keskenään erilaisia myös kissanruokamaussaan: Minni syö paljon kuivaruokaa, Tupuna taas pitää enemmän märkäruoasta. Aktiivisempana persoonana Tupuna myös syö hanakammin kuin Minni, ja saattaa joskus jopa päästä haukkaamaan Minnin ruokaa. Tytöt ymmärtävät myös kasvisten tärkeyden ruokavaliossaan, ja nauttivat hyvällä ruokahalulla kissanruohoa. Myös muovikukkaa on yritetty joskus maistella, mutta se on todettu syötäväksi kelpaamattomaksi vihanneksen korvikkeeksi.


Minni on usein mukana myös ihmisten ruoanlaitossa vaihtaen sijaisemännän kanssa ajatuksia resepteistä – yleisin kommentti on ”miu miu”. Molemmat leidit ovat kuitenkin varsin hiljaisia ja käyttävät pitkälti kissanpentumaisia ääniä. Toisilleen ne puhuvat sirkuttaen leikkiessään tai etsiskellessään toisiaan eri huoneista.


Päivisin Minni ja Tupuna ovat keskenään sijaiskodissa. Tupuna kaivaa toisinaan esiin pehmoleluja ja leikkii niillä. Minni keskittyy enemmän lintujen tarkkailemiseen ikkunasta. Kun isäntäväki palaa kotiin, tytöt yleensä ovat päiväunilla, Tupuna milloin missäkin, Minni usein tietyssä viihtyisässä sopukassa patterin päällä. Tupuna voi myös mennä sijaisemäntää ja -isäntää vastaan pyytämään makupalaa – älykkäänä kissana se on hoksannut, että yrittänyttä ei laiteta. Pikkuhiljaa iltapäivän leikkituokio pääsee käyntiin, ja huomiota pyydetään vuorotellen toimistohuoneessa työskentelevältä sijaisisännältä ja olohuoneessa rentoutuvalta sijaisemännältä. Kun televisio aukaistaan, tytöt keskittyvät leikkimään olohuoneeseen, tai tulevat sohvalle pyytämään harjaamista. Sekä Minnillä että Tupunalla on miellyttävä, hyvin pehmeä turkki. Aluksi molemmat pelkäsivät harjaa hieman, mutta sijaiskodissa olon aikana kumpikin on oppinut nauttimaan harjaamisesta. Kynsiään neidit hoitavat raapimalla niitä erityiseen juuttimattoon, joka on varsinkin Tupunan mielestä ehdottomasti parempi kuin pystysuora raapimapuu.


Minni nukkuu yönsä yleensä sohvalla, nojatuolissa tai saunassa. Tupuna kaivautuu yöksi leijonanluolaansa sohvan taakse tai sängyn alle. Ihmisten sänkyyn kumpikaan ei ole koskaan yrittänyt.


Minni ja Tupuna ovat uudelle ihmiselle kova pähkinä särjettäväksi. Molemmilla on hankalat lähtökohdat elämään; ne eivät herkässä iässä ollessaan ole oppineet luottamaan ihmiseen tarpeeksi, ja niille täytyy antaa aikaa. Voi kestää kuukauden tai pari, ennen kuin ne suopuvat uuteen ihmiseen. Mutta pähkinän särkeminen kannattaa: kun luottamus on voitettu, kissat ovat täydestä sydämestään sinun. Ne pitävät sinua perheenjäsenenään ja antavat sinulle runsain mitoin hellää huomiota.


Haluatko tarjota Minnille ja Tupunalle kodin niiden loppuelämäksi? Lue tyttöjen tarkempi esittely tästä linkistä ja ota yhteyttä englanniksi suoraan sijaiskotiin: casandra.grundstrom (at) gmail.com tai suomeksi Oulun seudun Eläinsuojeluyhdistykseen: oulunesy (at) gmail.com.


Jutun kuvat: Elina Siira


Videoita sijaiskodilta: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti